Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

On hienoa, että useimmat ryhmät ovat budjettisovun takana. Voimme onnitella itseämme siitä, että esimerkiksi vanhus- ja vammaispalveluihin saatiin lisää resursseja sovun tuloksena. Mutta hyvät ystävät, vielä riittää tehtävää.

Espoo haluaa olla edellä kävijä saralla kuin saralla, mutta niin ei vielä ole. Meillä on omat häpeäpilkkumme ja niistä yksi on osatyökykyisten ja kehitysvammaisten työllisyys. Tässä asiassa olemme maalaispitäjä emmekä innovaatioiden ihmemaa. Saamieni tietojen mukaan maakunnissa tästä ryhmästä on palkkatyössä 2-4 % kun taas Helsingissä ja Vantaalla työllisyysaste on yli 10 %.

Espoolaisista vammaisista lienee työttöminä 96 %. Siis toistan 96 % on työttömiä. Luku on epätarkka, koska meillä ei ole seurantaa eikä tilastoa tästä asiasta. Jo tämä itsessään asettaa meille haasteen ja ilmentää asenteita kohdata vammaiset yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä.

Vuonna 2016 voimaan tulleen YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus kiinnittää huomiota ennakkoluuloihin ja määrittelee vammaisuuden uudella tavalla. Määritelmän mukaan vammaisuus on kehittyvä käsite. Se konkretisoituu, kun vammainen henkilö kohtaa ympäristössä tai asenteissa tilanteen, joka estää häneltä yhteiskunnan osallisuuden.

Monet kehitysvammaiset nuoret valmistuvat ammattiin. Heillä on unelma työstä, tavallisesta työelämän arjesta. Nuori kehitysvammainen tyttö haaveilee omasta rahasta ja hänen unelma-ammattinsa voisi olla esimerkiksi työ päiväkodissa. Nuori poika saattaa puolestaan haaveilla vaikkapa kalustekunnostajan tehtävistä. Mutta kuinka työelämä tai edes Espoon kaupunki ottaa heidän osaamisensa vastaan? Valitettava totuus on, että kehitysvammaiset nuoret valmistuvat yleensä eläkkeelle ja yhteiskunnan panos koulutukseen on mennyt hukkaan.

Espoolla ei ole mallia kehitysvammaisten ja osatyökykyisten työllisyysasteen parantamiseksi eikä Espoon kaupunki ole heitä juuri työllistänyt. Espoossa on sen sijaan olemassa maahanmuuttajien ja nuorten rekrytointimalli ja se onkin hyvä asia. Jokaiselle on merkityksellistä, että voi olla täysipainoisesti yhteiskunnan jäsen ja saada tekemästään työstä palkkaa. On kestämätöntä, että koulutuksen saaneet kehitysvammaiset nuoret tekevät palkatonta työtä erilaisilla työpajoilla voimatta tuntea tekevänsä arvokasta työtä myös palkan muodossa.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on tehnyt vuonna 2004 selvityksen Vajaakuntoisten tuetusta työllistymisestä. Selvityksen mukaan jokaiseen toimintaan sijoitettu euroa tuotti 1,34 euron säästöt.

Edellä olevan perusteella olen tehnyt toivomusesityksen, joka on jaettu teille numerolla kuusi ja kuuluu seuraavasti: Valtuusto toivoo, että Espoon kaupunki selvittäisi mahdollisuutta korvamerkitä budjetista rahaa kattamaan osatyökykyisten tai kehitysvammaisten työntekijöiden palkkakuluja niin, että palkkakustannukset eivät kohdistuisi palkkaavaan yksikköön.