MINULLE TÄRKEITÄ ASIOITA

Olen sitä mieltä, että Espoo on kaupunki, jonka ei tarvitse olla kova eikä eriarvoistava. Sitä ei tarvitse olla myöskään Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen. On totta, että meillä on valtavat haasteet, jotta saamme Länsi-Uudenmaan alueella tuotettua kaikki asukkaiden tarvitsemat palvelut entistäkin paremmin.

Espoossa on erityisenä haasteena myös rinnalla kulkeva talouden tasapainotusohjelma. Miten saamme jäljelle jääville verorahoilla remontoitua koulu- ja päiväkotirakennukset kuntoon, turvattua hyvän opetuksen, pidettyä katumme kunnossa ja tuotettua hyvinvointia tukevia kulttuuri- ja liikuntapalveluita? Loppujen lopuksi arvot ratkaisevat millaisiksi painotukset muodostuvat.  

Itselleni on erityisen tärkeää kotitalouksien hyvinvointi – uskon tietäväni, mitä esimerkiksi jatkuvat hintojen nousut eri muodoissaan tarkoittavat yksin asuville ja perheille puhumattakaan siitä, ettei ole työtä tai asuntoa. Korkeiden asumiskulujen ei pidä aiheuttaa köyhyyttä – tarvitsemme kohtuuhintaista asumista. Oma koti on perusta kaikelle.

Nuorten syrjäytymisen uhkien torjuntaan on panostettava: meidän on nähtävä nuorten elämässä orastavat haasteet ennen kuin on liian myöhäistä. Siihen tarvitsemme opettajien, muun kouluyhteisön ja vanhempien yhteistä valppautta.  

Vanhusten hoitoa kotona tai hoivakodeissa ei saa päästää retuperälle, vaan turvaa on tuotettava nykyistäkin varmemmin. Totta puhuen karsastan voittoa tavoittelevien pörssiyhtiöiden tuottamia laitospalveluita.  

Aluevaalit

Puolustan palveluiden tasapuolista saatavuutta ja lähipalveluita kaikilla alueilla. Kuntarajojen ei pidä olla merkitseviä. Aluevaaleissa ajatukseni ovat myös pienten kuntien ja syrjäisempien alueiden puolella. Haasteena tulee olemaan palveluiden parantaminen niukoilla resursseilla ja sitä tavoittelen vilpittömästi uskoen sen olevan mahdollista.  

Ennaltaehkäiseviin palveluihin pitää panostaa, sillä liian myöhään saatu apu koituu inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi. 

Etäpalveluita on käytetty julkisella sektorilla aivan liian vähän ja sen määrää pitää lisätä merkittävästi kaikilla sektoreilla, puhutaanpa lääkärivastaanotoista, nuorten mielenterveyspalveluista tai vanhusten hoidosta. Espoossa on saatu kannustavia kokemuksia kotihoidon etäpalveluista, niin yllättävältä kuin se aluksi saattaakin kuulostaa.

Hoitohenkilöstön työssä viihtyvyyttä pitää parantaa. Henkilöstön vaihtuvuus kuormittaa työntekijöitä, esimiehiä ja omaisia niin sosiaali- kuin terveyspalveluidenkin puolella ja haavoittaa palveluita.  Uskon, että henkilöstön mukaan ottaminen on menestystekijä palveluiden uudistamisessa. Myös palkkatason tulee olla eräs kilpailutekijä alueellamme. 

Tavoitteeni on myös, että sosiaalinen luototus käynnistyy Länsi-Uudenmaan alueella heti, kun se lainsäädäntötasolla on mahdollista. Tällä hetkellä luototusta on vain Espoossa. Sosiaalisen luototuksen avulla voidaan pienentää ylivelkaantumisen riskiä.

Hintojen korotuksille sanon ei!

Espoo on korottanut palvelumaksujaan viime vuosina raa´alla kädellä. Hintojen jatkuvat korotukset kolahtavat kaikkein kovimmin ikäihmisiin, pitkäaikaissairaisiin ja vammaisiin. Jatkuvat maksujen korotukset uhkaavat myös lapsiperheiden taloutta jopa niin, että joudutaan luopumaan lasten harrastuksista ja kohdataan vaikeuksia lainojen maksuissa.

Ikääntymistä ei pidä pelätä

Kodista ei saa muodostua turvaton vankila, josta ei pääse pois silloin kun sen aika on. Minusta espoolaisten vanhusten pitää tuntea olevansa kunniakuntalaisia – me kaikki olemme heille velkaa arvokkaan vanhuuden, sillä ilman heidän ponnistelujaan ja uhrauksiaan meillä ei olisi näin hyvää yhteiskuntaa.

Ikäihmisten palvelut tarvitsevat yksinkertaisesti lisää rahaa, jotta vanhuksia auttavat tulevaisuudessakin ihmiset eivätkä robotit. Kotihoidon henkilöstön vaihtuminen ja kiire on epäinhimillistä sekä hoitajille että vanhuksille. Tarvitsemme kaupungin, joka pitää huolta myös hoivahenkilöstöstä.

Työttömyyden ja nuorten syrjäytymisen kierteet on katkaistava heti

Olen huolissani nuorten syrjäytymisestä ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Jo ennestäänkin vaikeaa tilannetta pahentaa koronan jälkeinen aika.

Ongelmissa olevien nuorten tukemiseen haluan valjastaa ammattilaisten verkoston yli toimialarajojen. Oppimishäiriöt on tunnistettava tuoreeltaan ja tarjottava sitä, mitä nuori tarvitsee. Jos oppimishäiriöiden tunnistaminen viivästyy, se on vakava uhka työelämään sijoittumiselle.  Jokaiselle lapselle ja nuorelle on taattava ainakin yksi harrastus ja kaiken kaikkiaan järkevää tekemistä turvallisessa kasvuympäristössä.

Jalkautuvan nuorisotyön tulisi näkyä vahvasti siellä, missä nuorisokin on eli nuorten kokoontumispaikoilla kauppakeskuksissa ja asuinalueiden kulmilla. 

Espoo on mukana työllisyyspalveluiden kuntakokeilussa ja meidän on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että työttömiä on auttamassa pätevä ammattilaisten joukko. Me tarvitsemme tukityöllistämistä ja urapolkuja erityisesti nuorille ja jo varttuneimmille ihmisille, jotka ovat jäämässä työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Työpaikkoja on luotava

Yksi tärkeimmistä asioista on, että työpaikkoja syntyy kaikille.  Esimerkiksi Kilon logistiikkakeskuksen muutto pois Espoosta oli valtavan suuri menetys. Tarvitsemme työtä ihmisille suorittavista tehtävistä asiantuntijatehtäviin ja palveluammatteihin.

Haluan vaikuttaa siihen, että pienyrittäjyyden mahdollisuudet otetaan huomioon kaupungin kaavoitushankkeissa ja kilpailutettaessa. Kilpailutukset pitää pilkkoa niin, että pienyrittäjätkin voivat osallistua niihin.

Yrittäjyydestä kiinnostuneille on luotava vastuullisesti ohjattuja polkuja – yrittäjyys ei voi olla hetken mielijohde, joka pahimmillaan johtaa ylivelkaantumiseen.

Kaupunkirakentamiseen viisautta, vanhoja lähiöitä kunnioittaen

Olen sitä mieltä, että kaikkea käytettävissä olevaa pinta-alaa ei pidä rakentaa täyteen – ei kaupunkimaisessa ympäristössä eikä lähiöissä. Tarvitsemme nykyistä enemmän kaupunkipuistoja.

Mielestäni vanhojen lähiöiden kaavoitus on menossa väärään suuntaan, kun kaavoitusta toteutetaan pitkälti maanomistajien ehdoilla. Espoo ei näytä juurikaan ohjaavan sitä, millaisiksi lähiöt asukaspohjaltaan kehittyvät. Asukkaita tarvitaan tietenkin lisää lähiöiden elinvoimaisuuden säilyttämiseksi suurten kauppakeskusten vetäessä asukasvirtoja pois lähipalveluista.

Vanhojen lähiöiden asujaimiston tasapainosta pitää huolehtia niin, että asuntoja rakennetaan niin nykyisten kuin tulevienkin asukkaiden tarpeiden mukaan. Vanhoissa lähiöissä vaadin tasapainon säilymistä. Se edellyttää, että kaupunki ohjaa rakentamista nykyistä enemmän. Retrolähiöt tarvitsevat tasapainoisesti omistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja sekä pieniä asuntoja sinkuille että suurempia perheille. Tasapainosta huolehtiminen on oleellista.

Täydennysrakentaminen pitää saada vanhoissa lähiöissä aidosti kiinnostavaksi niin sanottua maankäyttömaksua alentamalla, jotta yksityiset taloyhtiöt voisivat rahoittaa edessä olevia suuria korjaushankkeita lisäkaavoituksen tuomalla hyödyllä.

Espoota pitää kehittää tasapainoisesti niin, ettei Espoon reuna-alueita ja vanhoja lähiöitä unohdeta oman onnensa nojaan ja metron varjoon. Pohjois-Espoossakaan lasten ei pidä joutua kulkemaan kouluun pitkin ojien pientareita.

Kaavoituksessa on otettava huomioon yrittäjyyden mahdollisuudet ja monipuolisten työpaikkojen luominen.

Yhteystiedot

Minulle voi rohkeasti soitella tai laittaa sähköpostia. Alla linkit myös some-kanaviini.

Facebook Twitter Youtube