Otan kantaa

Tällä sivulla julkaisen ajatuksiani ajankohtaisista kysymyksistä.   Tervetuloa seuraamaan kantojani.

**

ESPOON KAUPUNGINTALO ON HISTORIANSA ARVOINEN

Tarvitseeko Espoo kaupungintalon ja pitääkö sen vaalia historiaansa? Pitääkö nykyinen kaupungintalo vetää kauhakuormaajalla nurin ja rakentaa tilalle asuntoja? Kaupunginhallitus on äänestyksen jälkeen päätynyt siihen, ettei omaa kaupungintaloa tarvita. Asiasta päättää lopullisesti Espoon valtuusto tammikuun kokouksessaan.

Julkisessa keskustelussa väitetään toistuvasti, että kaupungintalo on homeessa. Ei. Se ei ole homeessa.  Monet paljon uudemmat rakennukset sen sijaan kärsivät homeesta jo ensimmäisinä vuosinaan. Kaupungintaloon ei ole koskaan tehty mittavaa peruskorjausta ja siksi tiloissa on asbesti- ja mineraalivillahiukkasia, jotka voidaan  poistaa peruskorjauksen yhteydessä. 1970-luvun ihanteen mukaisesti haluttiin rakentaa myös ns. maisemakonttoreita. Myöhemmin tiloja ryhdyttiin ”kopittamaan”, joka omalta osaltaan lienee ollut syynä sisäilmaongelmiin.

Keskusteluissa on oltu huolissaan myös siitä, että talo on ollut tyhjillään kymmenen vuotta. Niin onkin, mutta talosta on pidetty kuitenkin huolta siten kuin vastuulliseen kiinteistön huoltoon kuuluukin. Talossa on lämmitys, ikkunat ovat ehjät, katoilla ei kasva puita eikä saumoissa horsmaa, perusrakenteet ovat kunnossa.  Tyhjillään olon aikana talosta on ainostaan puuttunut ihmisen hengityksen tuottama hiilidioksidi.

On sanottu, että kaupungintalo on ruma ja se tekee Espoon keskuksesta luotaan työntävän. Minusta koko Espoon keskus on ruma eikä se muutu kauniimmaksi nykyisen kaupungintalon poistamisella. Metropoliksi pyrkivä kaupunki tarvitsee historiansa ja Espoon keskus muita järeitä uudistuksia. Se, mikä juuri nyt ei hivele silmää, on kaunista ja historiallista tulevina vuosikymmeninä. Ei pidä unohtaa sitäkään, että kaupungintalo on yksi kolmesta Espoon historian ja Espoon keskuksen merkittävistä hallintorakennuksista.  Espoon keskuksessa on säilynyt Pitäjäntupa vuodelta 1900 ja Espoon kunnantalo vuodelta 1933.

Kaupungintalo rakennettiin, kun Espoosta tuli kaupunki. Arkkitehtuuri ilmentää sen ajan ihanteita, monumentaalista rakentamista ja käsityön taidotkin vielä näkyvät etenkin talon sisärakenteissa ja betonivaluissa. Suunnittelijoina eivät suinkaan olleet puolalaiset arkkitehdit vaan arvostettu suomalainen Arkkitehtuuritoimisto Heikki Castrén & Co, jotka ovat mm. suunnitelleet Helsingin ”Makkaratalon” ja Fortumin pääkonttorin.

Ja sikäli kun rahasta puhutaan, niin kaikki esillä olevat ”oma kaupungintalo – vaihtoehdot” ovat suunnilleen saman hintaisia. Kysymys on siitä, miten metropoliksi itseään kutsuma kaupunki arvostaa historiaansa ja tarvitseeko kaupunkimme ylipäätään omaa kaupungintaloa. Maanmyyntituloja arvottaen kaikki on tietenkin myytävissä.

Nykyinen kaupungintalo on sisärakenteiltaan arkkitehtien ja rakentajien taidonnäyte. Metronkin myötä köyhtyvällä kaupungillamme tuskin tulee enää koskaan olemaan varaa näin pieteteetillä toteutettuun, uniikkiin rakentamiseen.

Kuva-aineisto:   Espoon kaupungintalo. Rakennushistorian selvitys. Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy. 16.2.2012

 

 

 

 

 

 

 

**

Espoon äänestäjät ottivat kantaa  Reilumman Espoon puolesta – tulin valituksi Espoon valtuustoon reilulla 270 äänimäärällä. Kiitos kaikille minuun luottaville!

On kunnia edustaa äänestäjiäni  Espoon demarien valtuustoryhmässä. Mukana on riuska määrä poliittista kokemusta ja aimo annos myös uutta.  Uskon meidän kaikkien demareiden tekevän yhteistyötä reilumman Espoon puolesta yli puolerajojen. Ja kuten sanottu – ottakaa yhteyttä. Vaaleja tulee ja menee, mutta vaikuttamisen aika on aina.

Espoon demarit Valtuustoryhmä 2017

 

 

 

**

Olen pelkistänyt Espoon demareiden vaaliteemoista minua erityisesti lähellä olevat aiheet. Vaaliteemat ovat ovat nousseet kokemuksistani. Ammatista, jossa kohtaan vaikeuksissa olevia ihmisiä. Kokemuksista iäkkään äidin tyttärenä. Kokemuksesta retrolähiöiden haasteet tuntevana asukkaana. Olen myös sitä mieltä, että tilillä oleva raha ei tuota hyvinvointia, jos sitä ei käytetä. Siksi Espoon ei pidä pantata rahastojen tuottoja tileillään vaan tuotot on käytetettävä koulujen ja päiväkotien korjauksiin.

***

Jos ei ole kattoa pään päällä, oman elämän rakentaminen on vaikeaa ja muut yhteiskunnan tukitoimet valuvat hiekkaan. Tunnen sosiaalityöntekijä Heini Saikkosen kanssa tämän ongelman paremmin kuin hyvin. Tämän asian puolesta haluamme tehdä töitä yhdessä Espoon valtuustossa. Kirjoituksemme Espoon Ruusussa 25.3.17.

***

Vaalikoneissa olen saanut ottaa kantaa mitä moninaismpiin kysymyksiin ja väittämiin.  Oletko samaa mieltä vastauksiini HS:n vaalikoneessa? http://www.vaalikone.fi/kunta2017/espoo/ehdokas/1429

**
Julkaisu Facebookissa 19. maaliskuuta 2017

Karakallion torilla tänään! Kiitos loistavalle tukijoukolle, joka mm. auttaa tolppamainosten kiinnityksessä ja mainosten jakamisessa.

Torilla puhuttiin mm. nuorten syrjäytymisestä, työttömyydestä ja ikäihmisten palveluista. Ne kaikki ovat sydäntäni lähellä. Nuorten syrjäytymiseen voimme vaikuttaa esimerkiksi oppisopimuskoulutuspaikkoja lisäämäällä. Kotiin syrjäytyvät nuoret pitää tavoittaa ja vanhemmat tarvisevat tukea saadakseen nuorensa liikkeelle.

Työttömyyteen ei ole he

Näytä lisää

Henkilön Aulikki Ave Pentikäinen kuva.
Henkilön Aulikki Ave Pentikäinen kuva.

**

Espoon demarit esittivät vuoden 2017 budjettineuvotteluissa 8 miljoonaa euroa lisää vanhusten palveluihin. Sitä ei saatu. Juuri nyt meno on kylmää, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että eläkeläisten ateriaetuuden saaminen on rajattu tulorajoihin ja yksilöllisiin tarpeisiin. Tulevan valtuuston käsissä on, millaisia  vanhusten palveluiden resurssit ovat pitkällä tähtäimellä.  Toivon, että eläkeläiset osoittavat joukkovoimansa ateriaetuutta hakemalla.  Omasta puolestani teen parhaani, että kriteerit muuttuvat hakemustulvankin myötä.

Alla Länsiväylässä 25.2.17 julkaistu kirjoitukseni.

**

Semianaari ylivelkaantuneiden auttamiseksi 15.2.17

Minulla oli kunnia osallistua tänään puhujana ylivelkaantumista käsittelevään seminaariin. Vaikutuin suuresti kansanedustaja Antero Laukkasen henkilökohtaisen kokemuksen kertomisesta – siitä, kuinka postiluukusta kolahtava valkoinen kirjekuori tuo hien pintaan yhä tänäkin päivänä.

Pekka Tiainen toi puheeseen erinomaisen analyyttisesti esiin niin sanotun seuraamusulosoton. Seuraamusulostolla Tiainen tarkoittaa mm. sitä, että jouduttuaan ulosoton asiakaaksi, siitä on vaikea päästä pois kierteen alkaessa.  Myös me talous- ja velkaneuvojat tiedämme, kuinka lumipalloefektit alkavat syntyvät.  Tiaisen kanssa ehdin hetken pohtia, kuinka sovittaa yhteen ulosotto, toimeentulotuki sekä se, ettei ulosoton suojaosuuden korotuksesta aihetutuisi tilapäisten velkaongelmienpaisumista. Ratkaisu tuntui löytyvän.

Oman puheenvuoroni aloitin kommelluksella: Matkalla seminaariin olin erehdyksessä valinnut väärän vyöhkelalueen eli matkustin ilman asianmukaista lippua. Vilpittömyyteeni uskottiin ja vältyin seuraamuksilta. Jälkeenpäin jäin miettimään, olisiko kohtelu ollut sama, jos arvokortillani olisi ollut rahaa vain muutama euro?

Pääpointti seminaaripuheessani oli kokonaisvaltainen näkemys ihmisen arjen ja hänen taloutensa ongelmista. Kun sotea rakennetaan, sinne kuuluu myös talous- ja velkaneuvonta eikä velkojen järjestelyä pidä kaventaa oikeusaputoimistoihin juridiseksi ongelmaksi. 2000-luvun ylivelkaantuminen on harvemmin tarkkarajaista ja yhdellä keinolla ratkaistavissa. Kysymys on ongelmien vyyhdistä, joka ei ratkea yksittäisillä toimenpiteillä.

Seminaarissa pyritään löytämään vastauksia siihen, miten voidaan yhtä aikaa vapauttaa ihmisiä velkavankilasta ja nostaa työllisyyttä: mitä tapoja on…
soste.fi

**

Helsingin Sanomat uutisoi homekoulujen olevan kuntavaalien pääteemaa. Ennen vaaleja äänestäjät panevat arvot puntariin ja vaalien jälkeen otetaan  otetaan sanoista mittaa.  Alla ajatuksiani homekoulujen korjauksista Facebook päivityksenä.

Kaikki puolueet ovat panevinaan Espoon homekouluja kuntoon, mutta kaikki puolueet eivät ole valmiita laittamaan niihin…

Julkaissut Aulikki Ave Pentikäinen 3. helmikuuta 2017

**

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 23. tammikuuta 2017 perään vauhtia ja porkkanoita lähiöiden lisäkaavoitukseen.  Taloyhtiöille tarvitaan vaihtoehtoja edessä olevien remonttien rahoitukseen sekä esteettömyyden ja energiatehokkuuden parantamiseen.  Kaavoittamalla täydennysrakentamista jo rakennetuille tonteille, voisimme säilyttää viheralueet kaupunkirakenteen tiivistyessäkin. Purkavaa saneerausta kannattaa vakavasti harkita, mutta lainsäädännön ja maksujen uudistustakin tarvitaan.

**

Valtion väylien yhtiöttäminen ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Kun kyseessä on kansallisomaisuus, pitää tien käytön hinnan olla kaikille sama varallisuusasemasta riippumatta. Alla mielipidekirjoitukseni Helsingin Sanomissa 30. joulukuuta 2016 luottohäriömerkinnän saaneiden kannalta.

Oikeus autoiluun pitää taata myös köyhille

**

Luottohäiriömerkinnät ovat jälleen ennätyslukemissa. Ikäihmisten ja etenkin naisten kohdalla velkaantuminen johtuu usein liiallisesta hyväntahtoisuudesta. Tarkoitukseni ei ole syyllistää suurisydämisiä äitejä ja isoäitejä, vaan kiinnittää huomio pitämään huolta myös omasta taloudestaan ja muistuttaa nuoremmalle polvelle, että ikäihmisen talous voi olla todella tiukalla. Etenkin iäkkäiden naisten ylivelkaantuminen on kytköksissä läheisten työttömyyteen ja lomautuksiin.

Iltalehti uutisoi joulun ajan velkaantumisesta

**

Lähiöiden täydennysrakentaminen on herkkä alue. Itse olen maltillisen täydennysrakentamisen puolesta niin, että täydennysrakentaminen kohdistuu pääasiassa jo rakennetuille tonteille. Purkavan saneerauksen mahdollisuus pitää tutkia ja pysähtyä kysymään asukkaiden visioita. Jos maltillisuuden kynnys ylitetään, pitää saada myös monipuolisempia palveluita.

Samalla pitää olla tarkkana siinä, että asuntotuotanto vastaa nykyisten asukkaiden tarpeita. Olen huolissani Espoon vanhojen lähiöiden tasapainoisesta kehityksestä. Alla haastattelu Länsiväylässä  8. joulukuuta 2016

Karakallion täydennysrakentaminen puhuttaa Karakalliossa

**

KARAKALLIO-SEURAN LAUSUNTO KARAKALLION TÄYDENNYSRAKENTAMISSUUNNITELMISTA

Karakallio-Seura iloitsee siitä, että lähiömme on vihdoin otettu tarkastelun kohteeksi. Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, että nykyisten asukkaiden tarpeita on ehdotuksessa huomioitu varsin niukasti. Oudoksumme, että asukkaiden mielipiteitä ja visioita ei lainkaan tiedusteltu, kun suunnitelmaa ryhdyttiin tekemään. Nykyisten asukkaiden tarpeet pitäisi olla suunnittelun lähtökohtana.

Käsityksemme mukaan asukkailla on kolme keskeistä huolta: tulevien remonttien rahoitus, vaihtoehtoisten asumismuotojen puute sekä nykyisten palveluiden kapea-alaisuus ja säilyvyys.

1) Tulevien remonttien rahoitus

Täydennysrakentamista on suunniteltu lähinnä kaupungin omistamille maille niin sanottuna ”puskakaavoituksena”. Asunto-osakeyhtiöiden tonteille on kaavailtu rivitaloja, perustellen sitä ”sosiaalisella kontrollilla” sekä sillä, että lisäkaavoituksella taloyhtiöt saisivat kaavoituksella rahoitusta remontteihin.
Nykyinen Karakallio on varsin rauhallinen ja sosiaalisen kontrollin tarve kuulostaa korvissamme oudolta. Rivitalojen kaavoitus asunto-osakeyhtiöiden tonteille on utopistinen ajatus. Emme usko, että kukaan haluaisi ostaa rivitalon kerrostalotontilta. Näin vähäinen lisäkaavoitus on taloyhtiöiden remonttien rahoituksessa pisara meressä eikä se siksi tulisi toteutumaan. Lopputuloksena olisi, että kaavoitus kohdistuisi käytännössä vain kaupungin omistamille viherkaistaleille.

Mielestämme täydennysrakentamissuunnitelmassa olisi pitänyt tutkia – ja pitää tutkia – myös ns. purkavaa saneerausta ja tehokkaampaa kaavoitusta asunto-osakeyhtiöiden maille. Jos Espoon kaupunki soveltaisi vanhojen lähiöiden kohdalla Maankäyttö – ja rakennuslain 91 e § (13.3.2003/222) kohtaa, täydennysrakentaminen asunto-osakeyhtiöiden tonteille tulisi aidosti kiinnostavaksi. Kyseisen lainkohdan mukaan infran rakentamisesta voidaan periä vain siitä johtuvat kulut.

Espoon tulisi olla rohkea suunnan näyttäjä ja yhteistyökumppani myös lähiöiden täydennysrakentamisessa. Väistämätön tosiasia on, että 1960-1970 –luvun rakennuskanta on elinkaarensa päässä siitäkin huolimatta, että peruskorjauksia tehdään.

2) Vaihtoehtoisten asumismuotojen puute

Visiosta ei käy ilmi, millainen tulevan täydennysrakentamisen omistuspohja tulisi olemaan. Olemme huolissamme alueen sosiaalisen eheyden säilymisestä.

Juuri nyt Karakalliossa tarvittaisiin asumisoikeusasuntoja, jotta nykyiset asukkaat voisivat valita asumismuotonsa kukkaronsa ja tarpeidensa mukaan. Asumisoikeusasuminen tarjoaisi asukkaille mahdollisuuden päivittää asumismuotonsa omia tarpeita vastaavaksi esteettömään asumiseen.
Asumisoikeusasuntoja Karakalliossa on vain 2 %, kun esimerkiksi Suur-Leppävaarassa asumisoikeusasuntoja on jo melkein 5 %.
Peruskorjausten vuoksi asumiskulujen nousu on väistämätön tosiasia, eikä omistusasuminen enää ole kaikille nykyisille asukkaille mahdollista. Toisaalta omistusasumien ei ole itseisarvo monellekaan, jos talous joutuu liian tiukoille. Jo nyt ikäihmiset ovat huolissaan, kestääkö kukkaro vanhuspalveluiden tilaamisen. Espoon kaupungin tavoitteena on kuitenkin, että seniorit asuisivat mahdollisimman kauan kotonaan ja palvelut tuotaisiin kotiin.

3) Nykyisen palveluiden kapea-alaisuus ja asukasmäärän lisääminen

Nykyiset asukkaat toivovat alueelle uusia palveluita. Mm. kahviloita ja ravintoloita on alueelle toivottu. Käsityksemme mukaan ostoskeskuksen uusiin rakennuksiin ei ole tulossa nykyistä enempää palveluita. Ihmettelemme miksi tarvitaan lähes 3000 asukasta lisää ja toisaalta huomautamme, että näin suuren asukasmäärän lisäys vaatisi myös nykyisten palveluiden monipuolistamista. Asukaslaskelmissa ei käsityksemme mukaan ole otettu huomioon vireillä olevia kaavahankkeita.

Liiketilan lisääminen edistäisi myös yrittäjyyttä. Esimerkiksi Kontulan ostoskeskus on Helsingin Sanominen mukaan herännyt uuteen eloon kansainvälisten ravintoloiden myötä.

Karakallion arkkitehtoninen ilme

Arkkitehtuurissa ei ollut otettu huomioon vireillä olevia kaavoitushankkeita. Kalasääksentien varteen ehdotetut ns. Paksut Bertat ovat korkeiden muurien takana. Ko. ratkaisu poikkeaa nyt esillä olleesta visiosta. Yhdymme asukasillassakin esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan Karakallion Huollon varikko ei sovellu Karakallion käyntikortiksi Karakalliontien alkupäähän näkyvälle ja keskeiselle paikalle. Jos tehokasta täydennysrakentamista pystyttäisiin suuntaamaan taloyhtiöiden maille, voisivat nykyiset viherkaistaleet säilyä.

Asukaspuisto ja Karakalliontien linjauksen siirtäminen
Yhdymme asukasillassa tulleeseen ”puutaloasukkaiden” huoleen Karakalliontien linjauksen siirtämisestä, joka veisi suojavyöhykettä Karakallion vanhimmalta ja hauraimmalta osalta. Samoin asukaspuiston siirtäminen torin ja Karakalliontien laitaan jäi vaille ymmärrettävää perustelua. Nykyinen sijainti on pikkulasten kannalta turvallinen.

**
Lopuksi haluamme painottaa, että lähiöiden uudistaminen edellyttää yhteistyötä nykyisten asukkaiden kanssa. Lisärakentamisen tulisi ensisijaisesti sijoittua jo rakennetuille tonteille niin, että viheralueet voidaan säilyttää.

Esillä olleen vision mukaan alueelle tulisi noin 2850 asukasta ilman vireillä olevia kaavamuutoksiakin. Asukasmäärä tulisi lisääntymään ilmeisesti noin 3500 asukkaalla (nykyinen asukasmäärä noin 5400 asukasta). Näin mittava asukasmäärän lisääminen nopealla aikataululla olisi varsin ongelmallinen.
Lähiöiden uudelleen suunnittelussa ei ole kysymys vain rakennuksien sijoittelusta vaan myös sosiaalisen eheyden vaalimisesta.

**

Asumisoikeusasuntoja rakennetaan lähinnä uusille alueille. Täydennysrakentamisen myötä on vaarana, että eri asumismuotojen tasapaino meneteään. Asumisoikeusasuminen tarjoaisi vanhojen lähiöiden asukkaille mahdollisuuden päivittää asuminen esteettömäksi, oman kukkaron mukaisesti.

Espoon Ruusun artikkeli 11/2016. Kirjoittajina Harriet Klar-Kristola ja Aulikki Pentikäinen
 **
Länsiväylän mielipidekirjoituksessa 14.9. 2016 ihmettelen terveysaseman sijoittamista ostosparatiisin kolmanteen kerrokseen. Siellähän menee pää pyörälle terveeltäkin, saati jos on sairas. Tai entäpä jos on vanha ja sairas? Nyt on uutuuden viehätyksessä unohdettu potilas ja esteettömyys. Uskon, että esteettömyyskartoitus on toki tehty, mutta keiden näkökulmasta ja millaisin kriteerein? Esteettömyyttä ei voi tarkastella pelkästään liikunnallisina esteinä, vaan on otettava huomioon kokonaisuus ja tosiasiallinen saavutettavuus. Valtavan kokoinen kompleksi on esteellinen sairaalle ja heikolle, vaikka esimerkiksi hissit ja parkkipaikat olisivatkin olemassa.
Mielipidekirjoitukseni Länsiväylässä 14. syyskuuta 2016

**

1960-1970 -luvun lähiöt ovat tulossa peruskorjausikään. Remonttien rahoitus huolettaa asukkaita ja samaan aikaan pääkaupunkiseutu kärsii tonttipulasta. Täydennysrakentaminen asunto-osakeyhtiöiden maille olisi ihanteellinen ratkaisu kumpaankin ongelmaan. Valitettavasti Espoo perii lisäkaavoituksesta niin suuren korvauksen, ettei täydennysrakentaminen aidosti kiinnosta putkiremonttien rahoitusta pohtivia taloyhtiöitä. Alla linkki vastineeseen, jossa oikaisen arkkitehtien vääriä mielikuvia. HS 14. heinäkuuta 2016

Retrolähiöt uhan alla

**

Karakalliolaiset eivät sulattaneet Otto-autamaation lähtöä Karakalliosta. Organisoimme ”rollaattorikapinan”, sillä pankkiautomaatti on erityisesti ikäihmisille tärkeä.  Mielenosoitus kokosi torille parisataa asukasta. Valitettavasti yhteinenen kirjelmäkään ei auttanut saamaan Ottoa takaisin.  Alla linkki Länsiväylän uutiseen 4. huhtikuuta 2016.

Kansa kapinoi Oton puolesta Karakalliossa

**

Karakalliosta vietiin Otto-automaatti ilman ennakkovaroituksia. Karakalliossa ryhdyttiin suunnittelemaan kapinaa. Alla linkki mieltä kuohuttaneeseen uutiseen ja kapinahenkeen. Länsiväylä 2. huhtikuuta 2016

Otto-automaatin lähtö nostaa kapinahengen Karakalliossa

**

Pankkiautomaatti on lähiöiden selkäranka.  Otto-automaatin lähteminen Karakalliosta vaikeuttaa ikäihmisten selviytymistä ja heikentää yritysten kannattavuutta. Mielipidekirjoitukseni Helsingin Sanomissa 29. maaliskuuta 2016.

Pankkiautomaatti on lähiöiden selkäranka

**

Kirjoitin Länsiväylään lähiöiden kehittämisestä kun Espoon asunto-ohjelma oli tulossa valtuuston käsittelyyn. Tavoitteenani on lähiöiden kehittäminen yhdessä asukkaiden kanssa ja täydennysrakentamisen kannattavuus. Espoon tulisi mitoittaa niin sanottu maankäyttömaksu uudelleen vanhoissa lähiössä, jotta täydennysrakentaminen kiinnostaisi yhtiöitä.

Mielipidekirjoitukseni Länsiväylässä 17. toukoukuuta 2014